"Tu diras au revoir à ta mère"

Otsikko on suoraan Stromaen Tous les mêmes biisistä, jota rakastan yli kaiken. Tällä hetkellä kaikki ranskankielinen musiikki on lähellä mun sydäntä. Noi sanat valitsin sen takia, koska vuoden päästä olen jo viettämässä vaihtovuotta ja hyvästit on sanottu kaikille. Sitä miettii, että miten pärjää ilman kaikkitietävää äitiä maailmalla kulttuurishokin ja koti-ikävän iskiessä.

No siihen on vuosi ja nyt ollaan syyskuun 17. päivässä ja vuodessa 2014. En tiedä missä vietän tätä kyseistä syysiltaa vuoden päästä tai kenen kanssa.

Tällä hetkellä kuitenkin istun sängyllä kynttilän palaessa vierellä, kuuntelen musiikkia, juon teetä lemppari teemukista ja kirjoitan tätä tekstiä samalla kun kaikki koulujutut lojuu tekemättöminä ympäriinsä ja ensimmäinen lukion koeviikko lähestyy uhkaavasti. Mikä vaan kelpaa syyksi olla tekemättä kouluhommia ja siks päätin kirjoittaa tällaisen fiilispostauksen mitä on tulossa ja mitä on tapahtunut alkusyksyn aikana.

Ensimmäisen kouluviikon perjantaina tapahtui jotain mitä olin odottanut kauan. Näin mun ranskalaisen ystävän Audreyn, joka oli käymässä Suomessa. Tuntu siltä kun aikaa ei ois kulunu yhtään ja jutut oli edelleen yhtä tyhmiä. Syötiin, shoppailtiin, pyöräiltiin Töölönlahden ympäri, käytiin Suomenlinnassa ja pelattiin korttia. Siinä vaiheessa tajusin, et mun aluevalinta tulee olemaan Provence etelä-Ranskassa, jotta pääsen mahdollisimman lähelle näitä ihania ihmisiä. Erityisesti kahteen tyttöön yhteydenpito on pysyny edelleen vahvana ja nyt toinen kävi täällä, molemmille ostin tuliaiset ja lähetin terveiset, halit ja ikävät Suomesta Audreyn mukana Marien - mun oman correspondanten- perheelle Marseilleen. Enään vuosi nii näkeminen tulee olemaan helpompaa.

Äh must tuntuu et ois ihan kauheesti sanottavaa, en vaa saa niitä sanoiks tähän.

Pari viikkoa sitten sain meilin Exploriukselta, jossa käskettiin hankkimaan hepatiitti rokotuksia, jotka mulla onneksi jo on. Pitää myös kirjoittaa hakupakettia varten kirjettä isäntäperheelle, jonka perusteella mut sitten valitaan. Oon sitä tässä vähän hahmotellut ja hämmästyin kuinka hyvin sitä ranskaa sieltä tuleekin. Ranska mulla alkaa ensi jaksossa eli ihan pian ja tänä vuonna aion panostaa sataprosenttisesti sen opiskeluun.
Ensimmäinen valmennustapaaminen on jo alle kuukauden päästä ja siellä käsitellään hyvän hakupaketin tekoa, jonka jälkeen sitä pakettia aletaan sitten tosissaan tekemään. Aion kirjottaa sen tekemisestä tänne aika tarkasti ja varmaan siitä mun kirjeestäkin laittaa pätkän näytille tänne. Joka tapauksessa kohta tää kaikki lähtee kunnolla käyntiin ja tänne alkaa kunnolla tulemaan tekstiä tärkeistäkin asioista eikä vaan tällaista epämääräistä pälätystä.

Vielä vähän tästä mun ranska innostuksesta nyt. Kuuntelen ihan koko ajan ranskalaista musiikkia ja kuvittelen olevani ranskassa, laitan tohon alas pari mun lempibiisiä linkkeinä.
Mä myös puhun tulevasta vaihdosta ihan koko ajan. Oon pahoillani kun välillä varsinkin äiti ja kaverit joutuu kuuntelee mun ranska pölötystä kyllästymiseen saakka. Sit mun tekee mieli koko ajan laulaa ja puhuu ranskaa ja siks oon ihan super innoissani siitä, että ens jaksossa on  pitkän ranskan 1 kurssi ja että pääsin sille kurssille. Mun tosi hyvä kaveri joka tossa kuvassakin mun kanssa on niin on nyt vaihdossa ja sillä on siellä ihanaa ja tosi kivaa ja se saa mut innostumaan ja tottakai pölöttämään entistä enemmän vaihdosta.

 

 Täs on yks mun tän hetken tärkeimmist kuvista, joka otettiin kun viimeisen kerran nähtiin  mun tosi hyvän kaverin kanssa ennekuin se sitten lähti vaihtariks USA:han. Mul on jo nyt älytön ikävä tätä ihmistä jota oon tottunu näkemään joka päivä ja kertomaan juttuja millon vaan. Kaiken lisäks ollaan erossa melkeen kaks vuotta yhteensä, koska mä lähden kun hän palaa. Puhuin tässä just yks päivä mun parhaan kaverin kanssa tästä et millanen ikävä tulee kun lähen ja miten pystytään olla vuosi erossa, koska ollaan tunnetu 16 vuoden elämästämme sellaiset 15vuotta ainakin. Totesin siihen sit vaan, että 10 kuukautta on pieni aika meiän elämästä ja jos me ollaan jo 15 vuotta yhessä kuljettu nii siinä ajassa 10 kuukautta on todella lyhyt aika, joka todennäköisesti vain vahvistaa meidän ystävyyttä.

 

Nyt kiitos jos ootte jaksaneet lukea tänne loppuun asti, koska oon just taitavasti tuhlannut monta tuntia tässä koneen ääressä ja koulujutut on edelleen tekemättä. Ens kerralla kirjottelen varmaan hakupaketista ja muista fiiliksistä!

 

Stromae - Tous les mêmes 

 

Maitre Gims - Où est ton armè

 

 

MARIA