sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Last one from France


Noh, nyt se on sitten loppu. Huomenna aamulla alkaa matka kohti kotia, Suomi kotia. Mun lähtöhän aikaistui melkein viikolla, koska tätä menoa koko Ranska on lakossa ens viikon loppuun menessä ja kukaan ei liiku mihinkään. Siitä johtuen palaan siis huomen illalla Suomen maaperälle. Kun tämä päätettiin niin eihän siitä mun itkusta meinannut tulla loppua, en mä ole vielä valmis lähtemään. Nyt täytyy kuitenkin olla ja voin varmasti sanoa että aion tänne palata. Mä en ole vielä valmis jättämään mun ja Ranskan välistä suhdetta, kuka tietää tuunko koskaan olemaankaan. Nyt en enää laske päiviä, mutta tunteja. Onhan sitä ihana päästä omaan sänkyyn ja kaikkien rakkaiden luokse, mutta on mulla täälläkin oma sänky ja rakkaita.


Vaihtovuosi on rankka ajanjakso, se on silti samalla aivan upea kokemus; opettavainen, kasvattava ja rohkaiseva. Kaikki mitä oon kokenut ja oppinut tän vuoden aikana tulee aina kulkemaan mun mukana. Ja oppimisella en tarkoita pelkästään sujuvaa ranskan kieltä, mutta itseni jonkintasoista löytämistä, omien arvojen selkiytymistä, avarakatseisuutta ja enemmän muiden huomioon ottamista sekä varmasti monen montaa muuta asiaa joita en itse huomaa. Olen luonut uskomattomia ystävyyssuhteita ympäri maailmaa niin kuin paljon muistojakin; niin hyviä kuin huonojakin. Kulttuurishokki ei varsinaisesti mulle koskaan iskenyt kauheen pahasti. Kotiuduin ja "ranskalaistuin" hyvin nopeasti ja se shokki iski ehkä enemmänkin nyt vasta keväällä, heh.


Perjantai iltana mun ihanat luokkalaiset oli järjestänyt mulle läksiäiset. Se oli valehtelematta ja yhtään liioittelematta mun vaihtovuoden parhain ilta. Me otettiin kuvia, syötiin, naurettiin, tanssittiin, itkettiin, istuttiin nuotiolla, kateltiin tähtiä, oteltiin selfieitä lehmien kanssa, juoruttiin ja vaikka mitä muuta. Ne oli leiponut mulle kakun ja kirjottanut laulun. Sain myös ihanat läksiäislahjat (etten unohtaisi heitä) ja lopulta jäätiin kaikki 20 sinne yöksi vaikka aluksi se ei edes ollut tarkoitus. Ton illan ei ollut tarkoitus olla viimeinen kerta kun nähtiin, mutta perjantai iltapäivänä selvisi että se olikin. Se tarkoittaa sitä että olen hyvästellyt nyt vaan puolet mun luokasta ja en yhtään opettajaa. Se harmittaa kieltämättä todella paljon, mutta aina ei voi voittaa. Lauantai aamuna oli niin itkun täyteiset hyvästit, että en muista millon oon niin paljon itkenyt. Mulla on ihan paras ranskalainen kaveriporukka.


Ostin joskus tammikuussa oikein ison Ranskan lipun ja siihen on nyt kirjoittanut joko nimensä tai pienen tekstin tai molemmat jokainen mulle tärkeä ja ihana ihminen joita ilman tää vuosi ei olis koskaan ollut yhtään sellainen kun se oli nyt. Keskelle on myös piirretty iso kartta johon oon merkannut jokaisen paikan missä kävin tän vuoden aikana. Kun lauantaina läksiäisistä kotiutuessani luin perjantai iltana lippuun ilmestyneet tekstit purskahdin uuteen itkukohtaukseen. Ei mun tarvitse huolestua, kyllä ne mut muistaa, oonhan mä aina niiden "la petite finlandaise".


Nyt kun oon täällä melkein vuoden viettänyt, tällainen kiireellä lähteminen kieltämättä harmittaa. En olis ihan vielä valmis, mutta mun täytyy nyt vaan olla. Matkalaukut on melkein pakattu, punnita en oo vielä uskaltanut, mutta kyllä ne nyt aikalailla rajoissa pysyy varmasti. Viimeset kaks päivää oon koko ajan miettinyt että nyt teen vikaa kertaa tätä jotain asiaa. Olin vikan kerran Nantesissa, näin vikaa kertaa kavereita, otin bussin vikaa kertaa, söin vikaa kertaa lounasta hostien kanssa, kirjoitan viimeisen postauksen täältä käsin ja niin edelleen.Tuntuu ihan epärealistiselta. Niin kuin se kuuluisa kysymys menee että "Kumman luulet olevan vaikeampaa, jättää koko elämäsi rakentaman elämän 10 kuukaudeksi vai 10 kuukaudessa rakennetun elämän ikuisuudeksi?", niin kyllä se vain tuo jälkimmäinen vaihtoehto on vaikeampaa, vaikka en olisi ikinä uskonut. Ihan kauhea tulee ikävä mun vaihtovuotta ja varsinkin kaikkia ihmisiä.


Huomenna aamulla alkaa matka kohti Helsinkiä ja suomikotia. Vaihtarina oleminen ei tarkoita mulle vaan tätä vuotta, tuun aina olemaan vaihtari. En vain 2015-2015 vaan tulevaisuudessakin. Kukaan muu kun vaihtarit eivät voi ymmärtää toisten vaihtarien tunteita. Niin se vaan on. Koti on siellä missä sydän on, niinhän sitä sanotaan, mutta nyt mun sydän on ympäri maailmaa.

Kiitos Ranska. Kiitos Explorius ja Jev. Kiitos Lycee La Colinière. Kiitos host-perhe. Kiitos kaikki muut vaihtarit. Kiitos mun ranskalaisille kavereille, että ottivat mut siipiensä suojaan ja teki mun jokaisesta koulupäivästä hauskan ja vuodesta unhotumattoman. Kiitos äiti ja isi jotka mahdollistivat mulle tän kokemuksen. Kiitos ihan kaikki jotka on olleet osa mun vuotta. Teidän ansiosta mulla on ollut suurimman osaa aikaa hyvä olla ja rohkeutta viettää vuosi täällä. Merci à tous.

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopettelen mun vaihtovuoden Ranskassa, vaikka se niin uskomattomalta tuntuukin enkä usko sitä varmaan ennen kun olen viettänyt muutaman viikon Suomessa.

Huomenna nähdään Suomi!!

Maria

lauantai 21. toukokuuta 2016

This one's for you






Pour toi ma chèrie.

In two weeks, it'll be the time for goodbyes. Lucky as we are, that's not the end. We'll Skype, and a lot. But still, it's not the same. It will never be the same again. We will never again be able to walk by the Loire and laugh so much, that we're not able to make noise of any kind, never again as exchange students. When I left Finland, I would've never ever believed that I could find someone like you. Someone from so far, from a different culture, with so beautiful smile. But I did. And I will always be thankful for that. You've made this life experience so many times better that it would've ever been without you. I remember that one time when I woke up, with I don't know how many messages from you, probably like 15 or more. You had hard time and you came to me. That means so much to me. And when you're back in Mexico, ignore the 8 hour time difference and atlantic and 10 000 kilometers, if you have something to tell me, I'll be there, on the other side of the world, but close in our hearts. We've both had hard times during these 9 months, but hey here we are, still surviving everyday. Or should I already say living? This isn't about surviving anymore, but about living. This year was the time of our lives. Not everyday, but most of it anyway. And you're one of the best things that has happened to me since I left Finland, or maybe in my whole life. In two weeks, first there'll be 2200 kilometers and then 10 000 kilometers, but do you know why it doesn't matter? Being best friends means that we're gonna be besties, even if we don't see everyday, even if we don't speak everyday, we're still thinking about each others everyday. You're my partner in crime, my favorite mexican. I'm glad that I had the privilege to meet you. We've known only for 9 months, but still in that time you've became a fundamental part of my life. Usually I don't believe in destiny, but this can't be anything else. Two people living that far from each other, decided to take a gap year, met each other, fell in love with each other and decided to do weird stuff together. That's what true friendship is about. Now I've tried to describe our friendship, and how important you are to me. I don't know if I succeed in it. But the point was that I love you, you're my best friend, my soulmate, the sunshine of my life and one of the things that I'm never gonna let go.

In two weeks I'll cry when I say goodbye to you, I'll cry when my train leaves from Nantes, I'll cry when my plane takes off in Paris and I'll cry again one week later when you'll leave France behind you. But it's not all out of sadness, I promise, but the happiness that I met you.

Instead of seeing every week, we have to save money, work and be patient and that's how I'm going to travel to Mexico in july 2017 and you to Finland hopefully the next winter. That's when we're going to feel ourselves full again. Before that, this friendship is going to be about long Skype calls, with a bad connection and lot of messages. But we're going to get through it, I'm sure of it. Let's grow old together and move to some paradise island, when we're 80 years old.

The love I'm feeling for you is stronger than the ocean and 10 000 km between us, bisous! <3

Je t'aime tellement beaucoup.

Maria




tiistai 17. toukokuuta 2016

FINLANDE VS. FRANCE


Näiden 8,5 kuukauden jälkeen on vihdoin aika tehdä Suomi vastaan Ranska postaus, koska jäljellähän mulla on enää 16 päivää!! Viimeisiä juttuja aletaan hoidella nyt, pari laatikkoa vaatteita pitää lähettää kotiin, tuliaisia ostaa, koulukirjat palauttaa, opettajilta pyytää todistuksia siitä mitä oon opiskellut tänä vuonna ja muutamia laskuja maksella sekä hyvästejä heitellä yhdelle sun toiselle! Noiden jälkeen alankin olemaan pakkaamista vailla valmis lähtemään kotiin. Mutta nyt, kumpi voittaa?

1. PUHELIMEN KÄYTTÖ
Ranskassa puhelinta ei käytetä ruokapöydässä, ei koskaan, ihan sama kenen kanssa syöt. Sitä ei myöskään käytetä koskaan jos vietät jonkun toisen kanssa aikaa tai juttelet, ei ikinä välitunneilla. Suomessa sitä taas räplää kaikki ihan koko ajan, no matter what. Ranska 1-0

2. RAHA
Ehkä 1/10 osalla mun ikäisistä ranskalaisista on pankkitili, tai jos on se niin ei ainakaan korttia. Se, että mulla on kortti tai kaksi on joka kerta yhtä ihmeellistä. Ranskalaiset käyttää myös shekkejä, kyllä edelleen. Suomessa lähes kaikilla mun ikäisillä on tili ja kortti, eikä kukaan käytä shekkejä. Suomessa eletään nykyaikaa rahan käytössä. Suomi 1-1

3.TULEVAISUUDEN HAAVEET
Suurin osa ranskalaisista nuorista edelleen lukion tokalla luokalla uskoo ja toivoo, että niistä oikeasti tulee Idols-voittajia, malleja, BB-tähtiä, Hollywood-näyttelijöitä tai muuten vain tosi rikkaita tosi helposti. Toisin kuin Suomessa iso osa tietää jo mihin kouluun hakee lukiosta valmistauduttuaan ja ne jotka eivät tiedä omaavat kuitenkin realistisia haaveita. Suomi 2-1

4. ELÄMÄ
Ranskassa elämä on todella lomaorientoitunutta. Miten tän selittäisin? Aina lasketaan viikkoja seuraavaan lomaan (joka 6-7vk, 2vk loma koulussa) ja puhutaan kuinka silloin tehdään kaikkea kivaa. Sillä välin harvoin tehdään oikeastaan mitään, ehkä joskus lauantaisin mutta that's it. Mun mielestä suomalaiset elävät arjen ohella paljon enemmän kuin ranskalaiset. Suomi 3-1

5. MUISTIINPANOT
Ranskassa kouluissa, niin kuin varmasti myös työelämässä, muistiinpanot ovat hurjan siistejä. Jokainen otsikko mustalla, alaotsikko vihreällä, varsinainen teksti sinisellä ja tärkeimmät huomautukset punaisella (värit esimerkkejä), aina samoilla väreillä ja aina kuulakärkikynällä, lyijykynää ei tunneta. Vihkoihin ei töherretä ja ne ovat TODELLA siistejä. Ranskassa muistiinpanot otetaan puheesta eikä mistään taululta suoraan kuten Suomessa todella usein. Suomessa suurin osa kirjoitetaan lyijykynällä, iso osa hukkuu kumitettujen juttujen sekaan ja vihkot useilla (lue: Marialla ja sen kavereilla koska Maria töhertää ne) on täynnä epämääräisiä piirustuksia. Ranska 2-3

6.JÄLKIRUOKAKULTTUURI
Se on jotain aivan omaa luokkaansa täällä. Aina on jälkiruoka, ihan joka päivä. On se sitten kakku, jogurtti, hedelmä, suklaata tai leivonnainen, niin sellainen on! Ranskalaiset rakastaa jälkiruokia ja makeaa. Kuten he itse sanovat "Nous francais, on est très pâtissiers". Ravintoloissa otetaan mielummin jälkiruoka kuin alkuruoka ja ne vaan niin rakastaa makeeta. Suomessa taas harvemmin otetaan jälkiruokaa ravintoloissa, tai ainakaan sitä ei ole kotona arkena, joissain perheissä ehkä aina viikonloppuisin. Meillä ainakin vain joskus sunnuntaisin ja juhlina. Omaan mielipiteeseen perustuen Suomi 4-2

7. SMALL TALK
Aluksi se oli kauheen vaikeeta, aina joku kysyi "Ca va?" ja oli niin tylsää vastata vaan nopeasti siihen kun tiesi ettei ketään oikeasti kiinnosta. Kauppoihin mennessä sanotaan aina "Bonjour" ja kassalta lähtiessä "Merci, Au revoir, Bonne journée"-ketju. Ratikassa saattaa vaihtaa pari sanaa tuntemattomien kanssa ja toivottaa kivaa loppupäivää. Bussikuskeille sanotaan aina huomenta/päivää ja kiitetään/heipataan lähtiessä. Tuntemattomille hymyillään. Suomessa kassalle mentäessä sanotaan hei ja siitä lähtiessä kiitos. Hymyä ei väkisinkään väännetä tai ainakaan toivoteta hyvää päivänjatkoa. Ja auta armias miten sua tuijotetaan jos moikkaat bussikuskia tai toivotat kivaa päivää sille. GO RANSKA! Ranska 3-4

8. TEITITTELY
Ranskassa itseään vanhempia ihmisiä  ja tuntemattomia teititellään kunnes saat luvan sinutella. Se tuo enemmän arvostusta puheeseen. Kaverien vanhempia, opettajia niin kuin naapurin rouvaakin. Mä teitittelen edelleen mun hosteja. Suomees en tiiä teititelläänkö edes presidenttiä!? Mä tykkään tästä tavasta ja se tulee mulla tosi luonnollisesti ja jopa tykkään teititellä enemmän kuin sinutella, heh. Ranska 4-4

9.  SYÖMINEN
Ranskassa on aina alkuruoka, pääruoka, juustot ja jälkiruoka (+ leipää ihan sikkenä!). Siinä tulee syötyä ihan kauheesti. Suomessa taas riittää se pääruoka ja ehkä hedelmä siihen päälle jos tekee mieli. Itse tykkään paljon enemmän suomalaisesta tavasta ja odotan paljon että pääsen elämään taas sitä! Suomi 5-4

10. JÄÄKIEKKO
Suomi 6-4

11. JALKAPALLO
Ranska 5-6

Ja näin ollen valitettavasti kyllä mun kotimaa vie voiton 6-5. Molemmissa maissa on puolensa, mutta ainahan se paikka on lähempänä sydäntä missä on kasvanut. Vaikka molemmat maat ovatkin Euroopassa löytyy niistä silti aika paljon eroja, ja tässä kun oli vaan sellainen miljoonas-osa niistä eroista.

Maria

ps. jos nyt voin antaa Ranskalle vähän armoa tän niukan häviön jälkeen, niin ne kyllä osaa osoittaa mieltään PALJON enemmän kuin Suomessa, tiedä sitten onko se hyvä asia...



lauantai 14. toukokuuta 2016

tänään oli toivottavasti vaihdon vika huono päivä

Muut vaihtarit pystyy varmasti samaistumaan siihen fiilikseen, kun hostit ilmottaa että nyt lähdetään 2 yöksi meidän kavereille kylään 200km päähän ja sä tuut mukaan. Ja siihen että ei huvittaisi sitten yhtään lähteä sinne. Et kuitenkaan voi sanoa mitään, pistät kestohymyn naamalle ja annat mennä.
Me lähdettiin tänään, saavuttiin tänne vieraille noin klo 19 aikaan, istuttiin suoraan ruokapöytään ja sain nousta siitä 23.24 ja mennä nukkumaan. Koko tona aikana, ei edes YKSI ihminen kysynyt multa mitään, tai sanonut mulle mitään. Istuin siis 4,5 tuntia ruokapöydässä ja "kuuntelin" kun muut puhui keskenään. Tän lisäks oon ainut alle 58-vuotias täällä koko viikonloppuna ja meitä on 15. Me lähdetään vasta maanantai iltana kotiin.
Mulla on tällä hetkellä alle kolme viikkoa jäljellä mun vaihtovuodesta ja tän jälkeen kaks viikonloppua jäljellä. Perjaatteessa kolme päivää näistä vikoista 19 päivästä vietän hiljaa istuen kun vanhukset puhuu keskenään. Kaiken lisäksi oon niin eri mieltä kaikesta mitä ne puhuu, että tekis mieli lyödä veitsi keskelle pöytää ja sanoa oma mielipide. Mä en kuitenkan tee niin (ainakaan vielä, katotaan kestänkö) koska en halua aiheuttaa kauheeta sanasotaa 14 vastaan 1. Mä oon tottunu ilmaisemaan oman mielipiteeni ja mä haluan keskustella asioista. Mä ikävöin keskusteluita. Mä en tykkää olla hiljaa, ne jotka tuntee mut tietää et puhun ja pölpötän. En tunne itteäni ittekseni kun oon hiljaa.
Kaiken lisäksi se miksi mun piti lähteä tänne, oli koska mun hostit ei uskalla jättää mua yksin kotiin, eikä siksi etteikö ne luottaisi, kyllä ne luottaa. Mua vaan satutaan kohtelemaan samalailla kun mitä mun vanhemmat kohteli mua kun olin 12 :----)))
Mä olen niin kyllästynyt tähän miten riippuvainen oon muista ihmisistä, siihen et mua ei kohdella mun ikäsenä ja että vaik kuinka yritän en pysty olla täysin oma itseni kun vaan koulussa kavereiden kanssa ja muiden vaihtarien kanssa.
Tällä hetkellä oon ilosempi kuin koskaan että mulla on enää 19 päivää että pääsen kotiin. Mä haluan olla itsenäinen ja olla 160% oma itseni. 9kk toisten nurkissa asuminen ottaa voimille. Oon väsynyt. Oon oikeasti ihan poikki. En haluu valehdella tänne, mä en enää jaksais pidempään. Alan ihan varmasti itkemään onnesta kun laskeudun Suomeen, en vaan siksi että nään tuttuja vaan myös siksi että mä saan olla oma itseni ja päästää vuoden turhautumisen ulos. Se että haluan kotiin tässä vaiheessa vuotta ei tee musta huonoa vaihto-oppilasta, se on täysin normaalia kaivata kotiin. Ne "täydelliset" vaihtovuodet joita instagramissa saa seurata, ne on niin täyttä puppua, kaikilla on huonoja päiviä ja kaikki haluaa joskus kotiin sillä sekunnilla.
Tänään oli toivottavasti vaihdon vika huono päivä. Ne loput 19 päivää saisi olla hyviä, varmasti täynnä kyyneleitä kun pitää sanoa hyvästejä mutta myös koska tiedän että pääsen kotiin.

Maria

ps. pahoittelen luvattomista ja kirjotusvirheitä, kirjotan tätä kännykällä keskiyön jälkeen.

tiistai 10. toukokuuta 2016

AFTER 8 MONTHS










Kauhea jännitys ja kylmiä väreitä ja kaikkea mahdollista ja sitten sieltä junasta käveli ulos kaksi niin tutun näköistä kasvoa: äiti ja isi!! Se jälleen näkemisen riemu 8 kuukauden jälkeen oli ihanaa mutta samalla tuntui kuin mikään ei olisi muuttunut enkä missään olisi ollutkaan. Hassua. Ensimmäisenä iltana käytiin illallisella Fernandan ja mun hostien kanssa ja oli kivaa vaikka aikalailla tulkkaamiseksihan se meni haha. Torstaina vuokrattiin auto ja näytin porukoille mun kotikylän ja kodin täällä jonka jälkeen ajettiin meren rannalle jossa vietettiin loppupäivä! Perjantaina ja lauantaina näytin kaikki perusnähtävyydet, syötiin hyvin, shoppailtiin ja vain nautittiin toistemme seurasta. Aika kului ihan kauhean nopeasti mutta niin muuten tulee kulumaan nää viimeiset 23 (!!!!) päivää, siis mulla on jäljellä 3viikkoa ja kaksi päivää ennen kuin lähden kotiin, EN YMMÄRRÄ! Mutta toisaalta niin ihanaa nähdä kaikkia taas Suomessa ja tulla takaisin!
Pian nähdään! Ja kiitos mama ja isi kun tulitte, oli ihanaa!

Maria

ps. tän blogin kirjoittamiseen vähän motivaatio kadonnut mutta kyllä mä tänne vielä yritän! heh. Uudessa blogissa taas uusi postaus: blogi
käykää kattomassa ja jos miellyttää alkakaa lukemaan :---)

lauantai 7. toukokuuta 2016

NEW BLOG STARTS!

HUOMIO!

uusi blogi alkoi rullaamaan nyt! ja se päivittyy kivaan tahtiin toivottavasti :-) käykää kattomassa!!
Kirjottelen myöhemmin mitä kaikkea tehtiin vanhempien kanssa :)

uusi blogi

Maria

tiistai 3. toukokuuta 2016

8 +1 = 30





THE LAST MONTH


8 kuukautta takana ja yksi edessä = 30 päivää jäljellä Ranskassa. Tänään alkoi mun viimeinen kuukausi ja en ihan oikeasti tiedä mihin tää koko vuosi on mennyt. Viime syyskuu tuntuu vaan niin kaukaiselta, ehkä hyväkin niin. "Vapun" vietin Fernandalla ja sunnuntaina saatiinkin toukokuun myötä oikein aurinkoinen ja lämmin päivä joka vietettiin niiden pihalla palmujen alla ottaen aurinkoa, mahtaa tulla hyvä kuukausi kun sen aloittaa tolla tavalla ;-)
Huomenna saan mun vanhemmat tänne muutamaksi päiväksi ja tuntuu kyllä niin oudolta nähdä ne niin pitkän ajan jälkeen haha. Mulla on tosi rentoa nyt koulussa koska about enää puolia aineista ja tälläkin viikolla vain tämä kivat kolme päivää koulua!
Muistan viimeisen kuukauden Suomessa yritin niin kauheasti nauttia kotimaasta ja vikoista hetkistä ja silti olin toinen jalka lentokoneessa jo koko elokuun, nyt mulla on ihan sama fiilis mutta toisinpäin, hassua. Oon innostunut leteistä nyt ja tavoitteena on että kun koulu syksyllä alkaa niin osaan tehä muunkinlaisia lettejä kuin sellaisia mitä kehtaa pitää vaan yöllä saadakseen kiharat heh.
Huomenna illallistetaan mun hostien, vanhempien ja Fernandan kanssa kaupungissa, onneks mulla on Fernanda joka auttaa mua tulkkaamaan muuten saattais tulla aika raskas ilta haha.
Saan myös kameran huomenna joten alkaa tulla hyvä laatuisia kuvia! Myös nyt viikonlopun jälkeen alan päivittelemään uutta blogiani - käykää katsomassa täältä - ja kaiken laista sellaista. Ei kai tässä kummempia tällä kertaa. Kovasti tuntuu hassulta se että kuukauden päästä tähän aikaan oon jo laskeutunut Suomeen ja päästään kaikki kesäloman viettoon. Sitä ennen kuitenkin vielä kaikkea tekemistä ja ihmisten näkemistä ja valitettavasti hyvästelemistäkin ohjelmassa.

Bisous, Maria

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

AAKKOSET



MY ALPHABETS


A - aurinko, se ihana asia mitä jokainen ihminen kaipaa pitkän talven jälkeen. Vaikka oon syntynyt talvella oon silti täysin kesäihminen, etelänmatkoilla ja kesällä Suomessa mieluiten en tekisi mitään muuta kun makaisi auringossa ja vääränlaiset rusketusrajat saa mut kiukuttelemaan ;-)

B - brunssi, oon tosi brunssi ihminen. Rakastan mennä brunsseille ja syödä hitaasti ja nauttia siitä ja niitä on myös kiva järjestää, voisin vaikka joka viikonloppu!

C - Cascais, Portugalissa oli musta aivan ihana matkakohde ja haluaisin sinne vielä palata.

D - vitamiini D, TARVITSEN! kuten mainitsin aurinko on mun mieleen :-D

E - elämän eliksiiri ei oo mulle mikään vesi vaan matkustelu ja uusien paikkojen tutkiskelu!

F - Fernanda, mun ultimaalinen paras ystävä.

G - Grillaaminen, varsinkin kavereiden kanssa ja muutenkin kesällä on ihanaa. Grillijuhlat kunniaaan!

H - Helsinki, se ihana merenäärellä sijaitseva kotikaupunkini.

I - itikat, en niistä tykkää mutta sana itikka on musta aina ollu tosi söötti!

J - mun vanhemmat joiden molempien nimi alka J:llä. Ootte ihan parhaita!

K - kukat, en ennen osannu tykätä kukista mutta nyt oon vähän oppinut koska oon oppinut pitämään niitä edes vähän hengissä! Lemppareita on valkoset ruusut ja valkoinen orkidea, muita en sit hyväksykää :-D kaktuksista tykkään kanssa!

L - Luca, mun ihana pieni (iso) höpsö koiranmussukka jonka nään ihan pian.

M - minä, mun maailman paras täti, kaikki kummitädit ja paras kaverini omataan kaikki nimi joka alkaa M:llä.

N -  Norssi, en vois ikinä katua mun lukiovalintaa ja rehellisesti sanottuna en malta odottaa että koulu syksyllä alkaa ja pääsen takaisin Norssiin opiskelemaan, haha.

O - omenamehu, oon omenamehu ihminen, tiettekö kun hotelliaamiaisilla on vaihtoehtona appelsiini, omena yms mehuja niin mä oon aina se joka ottaa omenamehua.

P -  putu, oli mun ihan maailman tärkein unilelu vaikka kuinka kauan ja kulki ihan joka paikkaan mukaan ja reissas ympäri mailmaakin ja itku tuli jos se joskus unohtui.

Q -  quuquu tähän en keksi mitään :-D

R - ravut, tykkään sikkenä rapujen syömisestä ja rapujuhlista.

S - serkut ja varsinkin yksi pikkuserkku on ihan parasta seuraa!

T - Thaimaa, se monien suomalaisten suosima matkakohde juu, mutta mulla on sieltä niin paljon muistoja niin monelta kerralta (10) että se ansaitsee lämpönsä, palmujensa, hiekkarantojensa ja ruokansa takia ehdottomasti paikan mun lempparimaiden joukossa.

U - uinti oli mulle tosi iso osa elämää kun sitä harrastin, kisoissa varsinkin oli ihan parasta ja välillä ikävöin sitä tosi paljon, mutta valitettavasti mun olkapää ei kestä sitä.

V - Värit. En koskaan oo ollut väri-ihminen 5-luokan jälkeen. (olipas lause) Mun huone on valko, musta, ruskea, harmaa ja samoin mun lähes kaikki vaatteet lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta. Ja niin on itse asiassa meidän koko koti Suomessa! Ja mun lempikukatkin. Neutraaleja värejä siis, kiitos.

W - van der Woodsenin Serenan vaatekaapin voisin ottaa millä hetkellä hyvänsä, oi että. Ja gossip girl noin muutenkin parasta.

X - XoXo gossip girl, edelleen lempisarja!

Y - yhteiskuntaoppi on mun lempiaine koulussa ja oon hyvä siinä.

Z - cokis Zero, jos kokista juon se on aina Zeroa koska se on parasta, tosin viimeksi varmaan Suomessa kesällä tullut juotua.

Å - Åland, Ahvenanmaa, ihanat serkut ja niiden perhe asuu siellä, rakastan!

Ä - äiti. mun oma mama on paras.

Ö - öky, vihaan sanaa öky enemmän kuin mitään sanaa varmaan :-D rasittavaa lukea kaikkia uutisia missä lukee "osti ökyauton" yms...


Tuliko jotain asioita mitä ette tienneet musta ja yllätti? :-)

Maria



torstai 21. huhtikuuta 2016

the 1st Q&A of mine



QUESTIONS & ANSWERS

Tästä tää lähtee! En jaotellut näitä mitenkään "kategorioittain" koska päätin että se on liian hankalaa mulle, joten sekalaisesti mennään. Yhdistin myös muutamia kysymyksiä jotka oli samoja / saman tapaisia. On y va!

Miksi halusit lähteä vaihtoon? Mikä sai lähtemään?
- En tiedä, kai se oli se seikkailunhalu, maailman tutkiskelu ja halu päästä kauas kotoa yksin ja tuntea jonkinlaista vapautta. Kielen oppiminen myös tottakai!

Pyydä kolmea kaveriasi + äitiäsi kuvailemaan itseäsi kolmella sanalla (positiivisesti) ja kirjoita ne tähän?
- Nauravainen, ystävällinen, hassu, urheilullinen, fiksu, kaunis, höpsö, hihittelevä, puhelias, ajattelevainen, luotettava ja positiivinen. (apua kauheasti kehuja, kääk)

Mitä lempisoittolistaltasi löytyy ja missä kuuntelet sitä mieluiten?
- Ehdottomasti suihkussa ja sieltä löytyy ripaus '70, 80' ja '90 lukujen diskoa, sopivissa määrin rauhallista "itku"musiikkia, indietä vähän, ranskalaista räppiä ja aina Paula Koivuniemen Kun Kuuntelen Tomppaa.

Millaista musiikkia kuuntelet? Lempiartistit?
- Vähän tulikin jo aikasemmassa, mutta kuuntelen aika lailla kaikkea. Välillä tekee mieli Guns N' Rosesia tai Iron Maidenia, välillä Tina Turneria, välillä Arctic Monkeysia ja välillä jotain täysin massamusiikkia. Coldplayn keikalle kesällä, jee! Lempparia en osaa sanoa.

Ensimmäinen tai paras muisto joka tulee mieleen äitisi ja isäsi kanssa viimeisen 5 vuoden aikana?
- Äiti: oltiin kokkailtu äidin kanssa mun rippijuhliin jo kolmatta päivää putkeen ja alettiin väsymään aikalailla viimeisenä iltana ennen juhlia kun yritettiin kuorruttaa pinkillä kuorrutteella muffineja. Kuorrutuspussit hajos koko ajan, oltiin yltäpäältä kuorrutteessa ja kuorrutetut muffinit oli ihan järkyttävän näkösiä ja oltiin niin väsyneitä että päädyttiin keittiön lattialle kikattamaan ja istumaan kuorrutteen peitossa. Eikä siitä naurusta tullu loppua. (2013)
-Isä: Oli myöhänen kesäilta mökillä ja kello oli varmaan yli puolenyön jo kun tulin "kotiin", äiti oli jo nukkumassa mutta isi istui terassilla ja jostain syystä päädyttiin juttelemaan tosi pitkän aikaa siinä lämpimässä yössä ja sitä hetkeä en vain unoha. (2014)

Minkä asian haluaisit muuttaa elämässäsi kun palaat Suomeen?
- haluaisin kaverustua kunnolla sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat olleet tavallaan osa elämääni aina mutta vähän ns. pakollisesti ja haluaisin muuttaa sen oikeaksi kaveruudeksi.

Mitä olet oppinut vaihdossa?
- Tästähän saisin vaikka oman postaussarjan mutta olen oppinut sanomaan ei jos oikeasti siltä tuntuu ja heittäytymään enemmän. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni paremmin.

Noloin asia mitä sinulle on käynyt vaihdon aikana?
- noloin asia ei kestä nähdä päivänvaloa tai julkisuutta :--D toiseksi noloin siis (tapahtui huhtikuun 19. päivä), se oli kun kirjoitin pitkän vastauksen ranskaksi yhdelle luokkakaverilleni siitä miten minunkin mielestä tietyt luokan henkilöt ovat ärsyttäviä/käyttäytyvät lapsellisesti ja se lähtikin sitten sinne 35 luokkalaiseni ryhmäkeskusteluun Facebookissa, en taida olla enää se viaton vaihto-oppilas. He tosin myönsivät käytöksensä mun viestin ansiosta joten oli siinä kai hyvääkin xd

Seurusteletko?
-Kyllä.

Mitä odotat eniten Suomeen paluussa?
- GRAAVILOHTA. ja no perus äiti, isi, kaverit ja ruisleipä tottakai.

Mikä on yllättänyt eniten vaihtarivuonna? Onko sellaista kun kuvittelit?
- Ei ollenkaan sellaista kun kuvittelin. Ja yllättänyt eniten on elämän normaalius, tai siis se miten normaaliksi tunnen oloni täällä, ettei tunnu edes että olisin yksin ja Suomeen paluu vähän pelottaakin välillä.

Vuoden kohokohta?
- Reissu Marseilleen kavereiden luokse viettämään uuttavuotta.

Mikä olisi voinut mennä toisin vuotesi aikana?
- Ensimmäisen huonon isäntäperheen olisin mielelläni skipannut.

Lempisanasi ranskaksi?
- Tranquille. Se oli eka uusi sana mitä opin tänne tullessani.

Mikä on ärsyttävintä kun opettelet ranskaa?
- Siis voi herranjestas se kun nää ihmiset kääntää sanoja toisinpäin!!! Merci = Cimer. Femme = Meuf. L'invers = Verlan. Fête = Teuf. Pliis puhukaa normaalisti...

Paras asia mitä käteesi jää vuodesta Ranskassa?
- Kielitaito tottakai. Jos sitä itsestäänselvyyttä ei lasketa niin Fernanda. Miten joku ihminen voikaan olla niin samalainen ja ihana. Ollaan jo suunniteltu kuinka eläkepäivillä karataan pääsiäissaarille asumaan :-D

Ootko aina matkustellut paljon? Mitä matkoja tiedossa 1,5v sisällä?
-Oikeastaan joo, osin varmaan isän matkustelevan työn takia, koska aika usein sillä on joku yks kokous matkan aikana mutta ihan varmasti myös siksi koska mun vanhemmat tykkää matkustella ja on halunneet näyttää mulle paikkoja. Tiedossa tällä hetkellä Tukholma, Nizza, Tallinna, Thaimaa, Meksiko (Fernandan luokse!!) ja sitten Rooma/Berliini/Islanti en osaa päättää mikä niistä.

Milloin täytät 18?
- 13.12.2016

Mitä suunnitelmia lukion jälkeen?
-Kauppikseen! Ja ranskan kielen kanssa haluan työskennellä myös.

Mitä aineita aiot kirjottaa?
- Äikkä, Pitkä Matikka, A-Ranska, Englanti, Yhteiskuntaoppi ja Psykologia

Milloin palaat Suomeen?
-Helsinki-Vantaalle laskeudun kesäkuun 3. päivä kello 19.15 (42 päivää)

Mitä blogeja itse seuraat?
- Johannan, Jannin, Hillan ja Äidin aktiivisimmin.

Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?
- Olen valmistunut kauppiksesta, asunut muutaman vuoden ulkomailla lisää, omistan kissan jonka nimi on Cat, matkustanut ja nähnyt maailmaa, olen naimisissa, hypännyt benji-hypyn, oon mun parhaan kaverin lapsen kummitäti ja mulla on ainakin yksi lapsi (Linnea tai Alexander, jep ruotsin hovi varasti mun tulevan lapsen nimen...).

Ja loppu vihdoin, huhhuh.
Hyvää loppuviikkoa!

Maria





tiistai 19. huhtikuuta 2016

NEW BLOG


AFTER EXCHANGE

Mitä tapahtuu blogilleni vaihto-vuoden loputtua hieman yli kuukauden kuluttua?
Vastaus on yksinkertainen, lopetan sen. Tämä blogi jää roikkumaan mikrobiittiavaruuteen palattuani Suomeen. Aion kirjoittaa yhden postauksen Suomen maaperältä jonka jälkeen, tänne en enää päivittele. Vaihtariblogi jää vaihtariblogiksi. Olen nii ylpeä itsestäni että olen pitänyt tätä blogia elossa näin hyvin, en olisi nimittäin koskaan uskonut.

Asian kuva ei muuten liity tähän mitenkään kuin että Fernanda on mun paras kaveri vaihdosta ja oltiin lauantain aamuna ihan taivaallisella brunssilla Nantesin ydinkeskustassa, ah!

Bloggailuni, epämääräiset "syvälliset" ajatukseni ja kaikki muu sen sijaan jatkuu täysin erilaisessa uudessa blogissa. Olen sen perustanut ja noin kahden viikon kuluttua alan päivittelemään sitä ahkerammin ja kunnolla. Sitä kirjoitan suomen lisäksi, ranskaksi ja englanniksi. Se tulee käsittelemään elämääni lifestyle-tyyppisesti. Matkoja, muotia, urheilua ja ruokaa.
Toivon että moni teistä nykyisistä lukijoistani siirtyisi sinne viimeistään tämän blogin loputtua :-)

Loppuun vielä mainitakseni, kahden viikon päästä saan järjestelmäkameran Suomesta tänne (ainiin äidin ja isinkin!!!!) ja vikan kuukauden aikana saattekin hyvälaatuisia kuvia. Seuraava postaus käsitteleekin teidän lähettelemiä kysymyksiä, kiitos niistä!

Uusi blogi: ISVBELLA

Maria