Viimeksi tänä aamuna sain kuulumisia Lignéstä. Host-vanhemmat ovat urheilullisia ja kuulemma ilmoittaneet meidät kolme jo syyskuussa Nantesissa järjestettävään "Color me rade" juoksutapahtumaan. Kyseessä on siis tapahtuma jossa juostaan tietty matka tässä tapauksessa taisi olla viisi kilometriä ja juoksijoiden päälle suihkutetaan erilaisia maaleja ja väriaineita. Kuulostaa ihan älyttömän kivalta! On ihana huomata että he selvästi näkevät vaivaa mun vaihtovuoden eteen ja ovat valmiita tekemään asioita molemmin puolin onnistuneen vuoden eteen. Sain tietää myös, että tulen käymään samaa lukiota mitä host-isä kävi ollessaan nuori. Ja ehkä helpottavinta sekä yllättävintä - sain nyt jo luvan kutsua heitä etunimillä eli sinutella. Kuulemma tuntevat olonsa kauheen vanhoiksi jos teitittelen heh.Lähtöpäivään joka koittaa tiistaina 1. syyskuuta on jäljellä 113 päivää. Satakolmetoista herätystä suomessa jonka jälkeen herään lähes vuoden ajan ranskalaisesta omakotitalosta. Noihin sataankolmeentoista päivään on tungettu niin paljon kuin on mitenkään mahdollista.
Toukokuun aikana vielä viimeisiä rokotuksia vaihtoa varten, suomen kannustamista maailmanmestaruuteen, naisten kymppi, viides ja viimeinen koeviikko yli vuoteen, vaihtarikamun paluu suomeen, muutamia synttäreitä ja tottakai koulujen päättärit.
Kesäkuun pari ekaa viikkoa pyrin lomailemaan täysillä; käyn hangossa, valvon kesäöitä, syön jäätelöä ja vietän aikaa kavereiden kanssa. Kolmannella viikolla on töitä uimarannan kioskilla kaverin kanssa ja siellä vierähtää juhannuskin. Neljäs viikko hurahtaa töissä Ahvenanmaalla serkkujen luona. Sieltä palattua onkin heinäkuu ja ruisrockin vuoro, josta lähes suoraan lähtö Floridaan perheen kanssa. Floridasta kotiuduttua tarkotus on viettää aikaa mökillä länsisuomessa ja nauttia suomalaisesta mökkielämästä täysillä vikaa kertaa.
Elokuun alussa alkaakin työt S-marketissa ja viimeinen kuukausi Suomessa. Kavereilla alkaa koulu ja mä jatkan lomailua, tai siis töiden tekoa. Elokuussa vietetään myös synttäreitä, läksiäisiä puolin ja toisin sekä kaikkea muuta jännää.
Kunnes koittaa 1.9.2015. Silloin mä heitän heipat Suomelle, astun koneeseen ja lennän Pariisiin. Siellä vietän loppuviikon ja lopulta vihdoinkin junalla matkustan host-perheen luokse. Siitä eteenpäin kalenterissa onkin tyhjää, joka toisaalta tuntuu tosi vapauttavalta.
Oon päättänyt et nyt on parempi tehä niitä asioita joista tulee hyvä mieli ja mitkä ilahduttaa ja jättää ne huonommat päivät myöhemmäksi. Paras ois nyt vaan nauttia kaikesta mahdollisesta Suomessa. Se on myös yks syy miks mun vikat 4kk Suomessa on mahdollisimman täynnä ohjelmaa. En haluu tuhlata yhtään sekuntia vaan ottaa kaikesta ilon irti.Täst tuliki vähä pidempi postaus, mut ens kerran kirjottelenki sitte vasta kesälomalla. On kyllä mennyt nopee tää lukion eka vuos. Yrittäkää jaksaa loppukevät, kohta se palkitaan ainakin mun tapauksessa pitkällä kolmen ja puolen kuukauden kesälomalla! Menkää ulos ja nauttikaa kauniista ilmasta kun sellainen harvinaisuus tänne Suomeen ilmestyy! Tuolla välissä vähän fiilistelyjä viime kesältä, joka oli yks parhaimmista, tänä vuonna tavotteena vielä parempi!
MARIA
La famille Bélier - Je vole
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti