thoughts about life part 2

Ajattelen paljon. Pidän myös haaveilusta. Näen aina lasin puoli täynnä - optimisti. Kuten sanotaan pessimistit eivät pety - petyn aika usein. Ajattelen asioita siis todella paljon. Välillä ajaudun niin syvälle omaan mieleen että pelästyn. Tunteellinen myös, eikä se aina näy ulospäin vaikka sisällä olisi minkälainen tunnemyrsky. Tiivistettynä: ajattelen paljon, tunnen paljon, haaveilen paljon ja yritän nähdä maailman positiivisesti.

 

Olen vihdoin oppinut käsittelemään elämää, olemaan sinut itseni kanssa ja nauttimaan nykyhetkestä. Oppinut olemaan murehtimatta tulevaisuutta liikaa, ennen kaikkea elämään hetkessä. Osaan nykyään iloita pienistä hetkistä arkenakin. En odota, että elämä kuluu vaan luon elämästä oman näköistäni. Ehkä mukavuusalueelta ulos astuminen avasi silmät todelliseen maailmaan. Ei pidä jäädä murehtimaan epäonnistumisia vaan olla ylpeä jokaisesta onnistumisesta. Jokainen epäonnistuminen opettaa ja kasvattaa ja ehkä seuraavalla kerralla onnistuukin jo.

 

"The trick is to enjoy life. Don't wish away your days waiting for better ones ahead."

 

Selvästikin tarvitsin välimatkaa tuttuun, turvalliseen ja rakkaisiin oivaltaakseni että mulla sellaisia on. Se iski melkein shokkina päin naamaa miten rakkaita perhe, ystävät ja kotimaa on. Osaan nyt arvostaa kaikkea suomalaista paljon enemmän, niin perhettä, julkista liikennettä kuin hapankorppujakin. Mielestäni kaikki voisi lähteä vuodeksi pois kotoa, kauas pois ja se avaisi silmät ja arvostuksen kaikkea sitä kohtaan mitä pitää itsestäänselvyytenä. Pidin itsestäänselvyytenä rakastavaa ja rakastettavaa perhettä, samoin kuin ystäviä, vapautta ja lähes kaikkea. En pidä enää, sillä kaikilla ei niitä ole. Onnellinen ja kiitollinen, että minulla on. Kuvat täällä mukana muistuttamassa joka päivä kuinka hyvin asiat minulla onkaan.

6 kuukautta on tänään takana päin. Puoli vuotta olen asunut täällä yksin. Enää ei edes tunnu että olisin yksin, kaikki tuntuu niin normaalilta. Noin viikko sitten näin ensimmäisen unen ranskaksi, aamulla herätessäni en edes tajunnut sitä koska se tuntui niin normaalilta. Vasta kun ajattelin unta huomasin että se oli ihka ensimmäinen ranskaksi!

Hyvää maaliskuuta ja kevättä koska tänäänhän se alkoi virallisesti! Kesää kohti mennään :-)

Maria