Nykyhetki ja tulevaisuus

Nykyhetki.

Jos ihan totta puhutaan, nykyhetki ei ole kauhean aurinkoinen. Eikä vain sen takia että on satanut kaatamalla ja tuullut hirveästi viimeisen viikon ajan joka päivä. Mä en viihdy täällä nyt. Se kertoo jo jotain että viihdyn paremmin koulussa kuin kotona, keskiviikkosin mulla on koulua 8-11 ja torstaisin 9-18, silti tykkään enemmän torstaista koska ei tarvitse viettää iltapäivää kotona. Tän viikon keskiviikkona menin iltapäiväksi leffaan ja syömään ihanan Ferin kanssa ja se piristi, ja sain vältettyä yhden iltapäivän kotona. Mulla on viime päivinä ollut aika monta kertaa "roska silmässä" koska välillä en oo saanut pidettyä kyyneleitä kurissa ihan pienienkään vastoinkäymisten aikana. Kuitenkin joka päivä koulusta kotiin lähteminen aiheuttaa sellaisen tylsyyden ja masennuksen aallon joka vierii mun kehon yli heti kun kaverit lähtee eri suuntiin kotia päin. Eikä tää oo sellaista vaihtarien "kun rupeaa tottumaan arkeen niin kaikki ei olekaan enää niin kivaa" koska ihan normaali arki on kivaa oikeasti, jos vain viihtyisin kotona.

 

Eilen meillä oli normaali kahden tunnin ruokatauko ja historia peruttu joten klo 12-16 ei ollut mitään, mä asun niin kaukana että en voinut käydä välissä kotona ja kaikki muut oli lähdössä kotiin syömään yms ennen vikaa tuntia klo 16-17. Mulla oli ton lisäks kauhea vatsakipu jostain syystä ja mun luokkakaverit oli huolissaan siitä et mitä mä teen kun jään ihan yksin neljäks tunniks. Soitin hosteille ja kerroin että mulla ei ole mitään tunteja ennen klo 16 ja myöhemmin vain yksi tunti matikkaa + todella outo kova vatsakipu että voisinko jättää vikan tunnin väliin ja tulla jo klo 12 kotiin. Vastauksesi sain tylyn kiellon, käskyn mennä ostamaan apteekista "jotain lääkettä mikä auttaa pieneen vatsakipuun" sekä pysyä koulussa niin kauan kunnes tunnit on ohi siltä päivältä ja oikeasti en halua valittaa mut se kipu ei ollut mitään pientä. Mun luokkalaiset oli sit tosi huolissaan kun kerroin hostien vastauksen ja yks tyttö kutsu mut niiden luokse syömään ja lepäämään. Olin ollut siellä talossa 5 minuuttia ja musta tuntu että kuuluin niiden isoon perheeseen, hänen äiti toi mulle lääkettä (joka auttoi tosi nopsaa ties mitä oli!) ja sain syödä siellä, lopuksi katottiin leffaa ja lähettiin takasin koululle. Kiittelin tottakai todella paljon kun lähdin sieltä ja olen kuulemma tervetullut koska vaan uudestaan. Musta tuntui että musta välitetään ja se oli ehkä viimeisen 3 viikon kohokohta. Kun mä sitten tulin kotiin, ei multa ees kysytty oliko vielä vatsa kipeä tai miten olin viettänyt sen neljä tuntia päivällä. Eilen oli monta kertaa "roska silmässä".

 

Tuntu että oli toi vaan hyvä esimerkki siitä miksi en viihdy täällä kotona ja miksi viihdyn kavereiden kanssa koulussa, he välittävät musta ja tuntuu jopa että ymmärtävät paremmin miksi on välillä vaikeaa olla yksin täällä.

 

Tulevaisuus.

Kaikesta huolimatta mulla on mitä odottaa.

• Joulukuun alussa (2vk!!) on ranskan järjestön matka Lyoniin yhdeksi viikonlopuksi, odotetaan tätä kaikki tosi innolla ja todella toivon ettei sitä peruta noiden terroristi hyökkäyksien takia, koska se on yks voimavara millä jaksan eteenpäin tällä hetkellä.
• Ens viikonloppuna lauantai iltana meillä on toinen tän alueen vaihtarien tapaaminen ja on tosi kivaa taas nähdä kaikkia! Se on perheille ja vaihtareille yhteinen illanvietto jonka aluevalvoja järjestää, mutta what a surprise mun perhe ei halua tulla sinne, joten menen yksin.
• Luokkaretki Brysseliin tammikuun lopulla muutamaksi päiväksi. Tääkin on tosin vaakalaudalla noiden terroristi hyökkäysten takia mutta meillä on koko luokalla sormet ja varpaat ristissä ja toivotaan että onnistuu, olis niin kivaa!
• Synttärit, joulu, uusivuosi. Synttäreitä odotan ja en odota. Ollaan kaavailtu jotain lasergame tapasta luokkalaisten tyttöjen kanssa joilla on ihan lähekkäin synttärit kun mulla joulukuun puolivälissä, ja kanssa ehkä parin vaihtarin kanssa syömään menemistä, niitä odotan. Uutta vuotta odotan siinä tapauksessa jos mun suunnitelmat toteutuu (lisää ehkä myöhemmin) mutta jos ei niin en sitäkään kauheasti niin kuin en jouluakaan tän perheen kanssa to be honest.
• Ja sitten se mitä odotan tällä hetkellä eniten. Perheenvaihto tammikuun alussa ennen koulujen alkua. Vaihdon syy on siis se että tää perheen nainen on raskaana ja vauva syntyy maaliskuussa, mutta todennäköisesti vaikka ei olisi raskautta ja perheenvaihtoa tiedossa niin pyytäisin sitä vaihtoa. Uusi perhe asuu lähikylässä ja on vähän vanhempi pariskunta joiden lapset on vähän aikaa sitten muuttanut pois kotoa. En oo vielä saanut virallista tietoa heistä, mutta ihan lähipäivinä pitäisi saada, ranskalaisten lähipäivät tiedetään...Mun ois kai tarkotus mennä viettämään yks viikonloppu heidän luokseen just ennen joulua, ja odotan kans sitä.
• Ollaan kans menossa Kajsan kanssa Ikeaan jouluruokaostoksille joku päivä, nams!

Parempia päiviä odotellessa

Maria