Exchange year - vaihtovuosi

Vaihtovuosi. Jos haluat tietää minkälaista se on, et voi kysyä kuin vain joltain joka on kokenut sen. Muut eivät sitä ymmärrä, vaikka kuinka haluaisivat ja yrittäisivät.

Lähdet kotoa muutaman matkalaukun kanssa kohti tuntematonta, vuodeksi yksin tutkiskelemaan maailmaa. Saavut määränpäähäsi väsyneenä, etkä ymmärrä mitään mitä kukaan puhuu, kaikki on outoa ja väsyttää niin jumalattomasti koko ajan, miksi? Aivosi käyvät 300 prosenttisella teholla yötä päivää ja yrittävät käsitellä kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Koko ajan pitää olla valmiudessa ja 97% ajasta olet pihalla kuin lumiukko, joko koska et ymmärrä kieltä tai sitten koska olet niin väsynyt ja havahdut yhtäkkiä siihen kun joku kysyy "Ok?" ja vastaan aina vaan "Kyllä" etkä tiedä koskaan mitä saamasi pitää.

Koulu alkaa. Et ole vain se uusi vaan myös se kiinnostava ulkomaalainen jonka ympärillä kaikki joko pyörii tai sitten vaan muutama kiinnostuu. Ekat kouluviikot ovat sumua, et tajua kun joku sanoo nimesi ja ilahdut melkein kyyneliin kun joku moikkaa käytävällä tai haluaa istua vieressäsi tunnilla tai pyytää syömään heidän kanssaan. Vähitellen alat ymmärtämään tunneilla mutta muistiinpanosi ovat järkyttävää luettavaa edelleen. Lauseita joista puuttuu sanoja ja joille naurat varmasti myöhemmin. Saatat myös keksiä ihan omia sanoja väliin koska et tiedä mitä kuulit puhumattakaan siitä miten se kirjoitettaisiin. Epätoivo. Tylsyys. Et voi opiskella kunnolla. Olet ollut maassa 2-3 kuukautta ja ajattelet ettet ikinä opi sitä kieltä, ei susta ole siihen, miksi olisikaan? No totta hemmetissä susta on siihen, sä pusket eteenpäin välillä hammasta purren ja kyyneleitä pidättäen, mutta tänne ei olla tultu luovuttamaan.

Päivät vaihtuu viikkoihin ja viikot kuukausiin. Joulu. Ensimmäinen joulusi poissa kotoa, tuntuu joululta, mutta ei kuitenkaan niin yhtään joululta. Ei lunta eikä mitään perinteitä mihin olet tottunut. Hyvällä tuurilla saatat löytää Ikeasta pipareita ja glögiä. Vietät joulun jo tuttujen ihmisten kanssa jotka ovat kumminkin aivan täysin vieraita, perhejuhla ilman perhettä. Istut ruokapöydässä, naurat, pidät hauskaa, avaat lahjoja ja tunnet kuuluvasi porukkaan, muttet perheeseen.

Tammikuu. Se vuoden ensimmäinen kuukausi jolloin ihmettelet miten kauan oletkaan jo selvinnyt ja tajuat tänä vuonna palaavasi jo kotiin. Se antaa sinulle motivaatiota ja ihan suunnatonta voimaa. Olet tähän mennessä vastannut samoihin kysymyksiin sinusta ja kotimaastasi ainakin viisituhatta kertaa ja osaat vastauksesi jo ulkoa. Se kyllästyttää, mutta olet oppinut näkemään kotimaasi aivan eri tavalla, arvostamaan sitä uudenlaisesti. Kaikki suosittelevat ajattelemaan aina kuinka pitkälle on jo päässyt eikä sitä kuinka paljon on jäljellä, mutta huijaukset sikseen. Tulet ihan varmasti monina monina päivinä ajattelemaan kuinka monta päivää siihen oikeen vielä on kun pääsen halaamaan äitiä ja isiä. Toisinaan taas huomaat että on kulunut montakin viikkoa etkä olet ajatellut asiaa sen kummemmin.

Uni. Jossain vaiheessa näet sen kohutun "ensimmäisen unen" jolloin siis yksinkertaisesti tajuat nähneesi unen kohdemaasi kielellä. Se on mahtavaa, inspiroivaa, olet omaksunut kielen. Samalla tajuat että ymmärrät 99,9% kaikesta puheesta ympärilläsi ja että onnistut vastaamaan siihen sen enempää asiaa miettimättä, vielä mahtavampaa. Olet rentoutunut kielen suhteen, se sujuu ja tykkäät nykyään puhua sitä. Teet virheitä sen suhteen, mutta et enää välitä koska suurimman osan aikaa puhua pälpätät etkä jaksa kiinnittää niihin huomiota sen enempää. Ymmärrät koulussa kaiken ja voit jo opiskella lähes kunnolla jos huvittaa. Pystyt olla omaitsesi uuden kielen kanssa ja kaverit alkavat nähdä sen oikean version sinusta. Sinulla on kaveriporukka koulussa johon kuulut, vaikka alussa olit niin satavarma ettet saa yhtään kaveria koko koulusta. Sinulla on harrastuksia. Vietät normaaliarkea, näet kavereitasi ja käyt koulussa. Kaikki tuntuu lähestulkoon normaalielämältä, etkä aina edes muista että olet yksin vieraassa maassa. Ja kaikki nuo positiiviset oivallukset saattavat kadota mielestäsi sekunnissa kun huomaat että hammastahna on loppu ja se pilaa päiväsi. Tajuat että olet todellinen vaihtari koska päiväsi voi todella mennä siitä pilalle koska olet täysin turhan ylitunteellinen.

Sitten jossain vaiheessa tajuat että sinulla on jäljellä kaksi kuukautta vaihtovuodestasi ja istut kirjoittamassa jotain muka niin syvällistä vaihtari-aiheiseen blogiisi. Ihmettelet ajankulua, olet niin pirun ylpeä itsestäsi. Selvisit niistä ensimmäisistä vaikeista kuukausista ja jaksoit puskea eteenpäin, jonka ansioista olet nyt tässä. Sinuun iskee paniikki, entä jos en kerkeä nähdä ja tehdä kaikkea mitä haluan ennen kuin jo palaan kotiin? Kulttuurishokki ja pahin koti-ikävä kausi on päihitetty aikoja sitten, mutta pian joudut kokemaan ne uudestaan toiseen suuntaan. Haluat jo niin paljon päästä kotiin mutta et halua samalla yhtään lähteä. Tunteet seikkailee vaikka ja missä.

Tajuat ettei vaihtovuosi ole ollenkaan sellainen mitä suurinosa ihmisistä olettaa. Ei ollenkaan sellainen minkälaiseksi sen kuvittelit. Ei ollenkaan samanlainen kuin muiden vaihtarien mutta oman näköisesi. Tajuat että et osaa puhua ruotsia enää muutamaa sanaa enempää ja tulevat pitkän matikan kurssit alkavat kummittelemaan pelottavasti jo mielessäsi. Vaihtovuotesi ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, uusien paikkojen tutkiskelua ja aivan mahtavaa elämää josta on arki kaukana. Siihen on kuulunut niitäkin, mutta myös ikävää, arkea, itkua, vaikeita aikoja ja harmistusta kaikkien niiden ilon, naurun ja onnen hetkien lisäksi. Silti et vaihtaisi siitä hetkeäkään koskaan pois. Etkä malta odottaa mitä ne kaksi viimeistä kuukautta sinulle tarjoavat.