Muut vaihtarit pystyy varmasti samaistumaan siihen fiilikseen, kun hostit ilmottaa että nyt lähdetään 2 yöksi meidän kavereille kylään 200km päähän ja sä tuut mukaan. Ja siihen että ei huvittaisi sitten yhtään lähteä sinne. Et kuitenkaan voi sanoa mitään, pistät kestohymyn naamalle ja annat mennä.
Me lähdettiin tänään, saavuttiin tänne vieraille noin klo 19 aikaan, istuttiin suoraan ruokapöytään ja sain nousta siitä 23.24 ja mennä nukkumaan. Koko tona aikana, ei edes YKSI ihminen kysynyt multa mitään, tai sanonut mulle mitään. Istuin siis 4,5 tuntia ruokapöydässä ja "kuuntelin" kun muut puhui keskenään. Tän lisäks oon ainut alle 58-vuotias täällä koko viikonloppuna ja meitä on 15. Me lähdetään vasta maanantai iltana kotiin.
Mulla on tällä hetkellä alle kolme viikkoa jäljellä mun vaihtovuodesta ja tän jälkeen kaks viikonloppua jäljellä. Perjaatteessa kolme päivää näistä vikoista 19 päivästä vietän hiljaa istuen kun vanhukset puhuu keskenään. Kaiken lisäksi oon niin eri mieltä kaikesta mitä ne puhuu, että tekis mieli lyödä veitsi keskelle pöytää ja sanoa oma mielipide. Mä en kuitenkan tee niin (ainakaan vielä, katotaan kestänkö) koska en halua aiheuttaa kauheeta sanasotaa 14 vastaan 1. Mä oon tottunu ilmaisemaan oman mielipiteeni ja mä haluan keskustella asioista. Mä ikävöin keskusteluita. Mä en tykkää olla hiljaa, ne jotka tuntee mut tietää et puhun ja pölpötän. En tunne itteäni ittekseni kun oon hiljaa.
Kaiken lisäksi se miksi mun piti lähteä tänne, oli koska mun hostit ei uskalla jättää mua yksin kotiin, eikä siksi etteikö ne luottaisi, kyllä ne luottaa. Mua vaan satutaan kohtelemaan samalailla kun mitä mun vanhemmat kohteli mua kun olin 12 :----)))
Mä olen niin kyllästynyt tähän miten riippuvainen oon muista ihmisistä, siihen et mua ei kohdella mun ikäsenä ja että vaik kuinka yritän en pysty olla täysin oma itseni kun vaan koulussa kavereiden kanssa ja muiden vaihtarien kanssa.
Tällä hetkellä oon ilosempi kuin koskaan että mulla on enää 19 päivää että pääsen kotiin. Mä haluan olla itsenäinen ja olla 160% oma itseni. 9kk toisten nurkissa asuminen ottaa voimille. Oon väsynyt. Oon oikeasti ihan poikki. En haluu valehdella tänne, mä en enää jaksais pidempään. Alan ihan varmasti itkemään onnesta kun laskeudun Suomeen, en vaan siksi että nään tuttuja vaan myös siksi että mä saan olla oma itseni ja päästää vuoden turhautumisen ulos. Se että haluan kotiin tässä vaiheessa vuotta ei tee musta huonoa vaihto-oppilasta, se on täysin normaalia kaivata kotiin. Ne "täydelliset" vaihtovuodet joita instagramissa saa seurata, ne on niin täyttä puppua, kaikilla on huonoja päiviä ja kaikki haluaa joskus kotiin sillä sekunnilla.
Tänään oli toivottavasti vaihdon vika huono päivä. Ne loput 19 päivää saisi olla hyviä, varmasti täynnä kyyneleitä kun pitää sanoa hyvästejä mutta myös koska tiedän että pääsen kotiin.
Maria
ps. pahoittelen luvattomista ja kirjotusvirheitä, kirjotan tätä kännykällä keskiyön jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti